Käytiin maanantaina taas reenaamassa, sekä Hannun ja Arjan omalla kentällä kuin myös kerimäjellä ryhmätottiksessa. Tosin Martha odotteli autossa ryhmätottiksen kenttä osuuden ja toimin valokuvaajana.. Kirkolle kun lähdettiin käveleen ni sit otin Mapetskinkin lenkkeileen. Se meni Mapelle ihan lenkistä, en vaatinu muuta kuin että toisille annetaan työskentely rauha ja me höntsäillään vaan mukana.

Mutta siis päivän reeniin olen tyytyväinen, tyssi oli kyllä ihan täysillä mukana. Jes

Keskiviikkona Neiti aatteli rueta pelottelee mamia, käveltiin eka kaupunkiin päin kaverin luokse ja sieltä Ville tuli meitä hakee kun töistä pääsi.. Käytiin mökillä ja Mape oli ihan innoissaan kun mökille oli tullu puu pino. Heti piti ottaa keppi ja tulla esittelee sitä, suorastaan härkki minuu et sai mukaan leikkiin.. Menin sitten rantaan ja heittelin sitä keppiä jokusen kerran jäälle. Hyppi innoissaan ottamaan keppiä käsistä jos vähänki härkkäsin ja komenti niin maan pirusti Sit pyysin Mapen autoon ja ei mtn poikkeavaa, tuli kuten aina. Autossa joutu oleen noin tunnin kun ajeltiin mökiltä ja käytiin siellä ja täällä..

Mutta sitten.. koti pihassa neiti hyppäsi autosta.."ilman toista takajalkaa" en sillon huolestunu, ajattelin sen vain puutuneen, vaunut oli samassa kontissa ja vaikka Mapelle on oikein hyvä tila vaunujen vieressä ni se ei oikein tykkää et non hänen tiellä ja hänen kontissa ja mikä pahinta.. verkko pirulainen on taas paikallaan ni ajattelin että se on vaan istunu ja mököttäny huonossa asennossa.

Läksin käymään sit viel kaupalla ja tulin tunnin kuluttua, Neiti moikkas eteisen lattialla maaten hyvin vaisusti häntää heiluttaen. En vieläkään rekisteröiny että jotain on vialla.. otin takin pois ja touhusin hetken jotain kunnes mieleen juolahti että mikä oli Mapen moikkaus tyyli.. Käskin seisomaan ja Neiti seiso koipi koukussa korkealla..mitäpä muuta siitä seuraa kuin paniikki kun on kyse Mapesta, mamman rakkaasta silmäterästä, no ei mtn... Tutkin jalkaa ja veivasin ja käänsin ja väänsin ja puristin ja silitin ja hieroin ja tein kaikkeni, ei elettäkään kivusta..

Soitin sit Leenalle joka tuli kaveriks tutkimaan jalkaa..eteisen lattialla maaten me sitä tutkittiin taskulappu kaverina.. Eikä mtn löytyny.. Jos sain eleen kivusta ni uusintaa samasta kohdasta oli turha haaveilla.  Kauhuissani soitin jo Sussulle jolla on kokemusta ristiside vammasta kahteen kertaan, ajattelin siis pahinta. Mape kun taivutti kävellessä jalkaa hassusti jos laittoi sen maahan.

Yö oli pitkä odotus että voin soittaa ell. Soitin useempaan paikkaan kun joka paikasta tuli aina eritieto.. Ei parantanu mun oloa muuten pätkääkää.. Toinen sanoo anna olla, seuraava että akuutti, seuraava että son sitä ja tätä ja voi olla mutta ei voi mtn, anna särkylääkettä ja ja.. Kyllä on ihana asua savonlinnassa..  No mutta ei turvotusta (illalla polven kohdalla (minun mielestä)) Tänään neiti sai kuitenkin ihme parantumisen, hieman aamulla aristi ja soli siinä..nyt mennään taas.. Että näin.. en tierä mikä iski ja mikä iskun lopetti mutta mutta..hyvä näin..huh Kerkesin syyttää itteäni että miks menin leikkii ja miks menin lähtee mökille ja miks ja jos oisin tehny näin ja..

Nyt kuiteskin luotan siihen mitä koira eleillään viestii.. toivon että se oli joku, en tierä mikä mutta joku.. keppi ei tosin lennä meillä enää, sori vaan Martha Nyt oottelen lauantaita..lähetään lpr, Riikka kummin luo jolla on Mapen siskopuoli Demin, su mennään näytille jos neiti on ok ja liikkuu niin puhtaasti kun se osaa etes liikkua

-heli-

Taijalle ja Leenalle iso kiitos tuesta piinaavana iltana..soli pitkä mutta selvittiin säikähdyksellä toistaseksi ilmeisesti..