No hih heh ja hah.. Olipa reenit..

Ihan ekaks mentiin putki tuosta noin vaan ja voi jumbe, sit alko tapahtuu..
En muista millo olisin nauranu nuin paljon omalle koiralle kun sen kans koittaa tehdä jotain.. Jostain ilmestyi MARTHA 1v.. Voi jumbe että oli ihana kattoo sitä ja nauraa..

Mutta siis asiaan, sit kun sai neidon kuulolle ni parin alituksen jälkeen sujui oikein mallikkaasti. Tuli jopa irtoaminen jota meidän Mape ei ihan ensimmäisenä harrasta. Ei otettu muuta kun kaksi hyppyä peräkkäin.. Ja toiset kaks aitaa peräkkäin pitemmällä välillä, se ei onnistunu niin että oltais lähetty yhtäaikaa ekan aidan takaa vaan miun piti olla puolessa välissä ni Mapen katse pysyi seuraavassa aidassa eikä kääntynyt minuun päin ottamaan katsekontaktia ja hyppimään silmille...

Voi tyssille uni maistua kuhan sen nyt malttaa rauhottua.
Kiitos Sussulle että saatiin olla mukana ja toivottavasti saadaan olla jatkossakin.. Josko vaikka 1vuotiaasta tulee aikuinen tekijä ajan kanssa.. Tästä on ilo jatkaa

-Heli-