On tullut kirjoteltua juuh, ne ei vaan taida näkyä täällä kun son jääny ihan ajatus tasolle :) Mut nyt, täältä pesee ja linkoo, tekstiä ja kuvia

Meillä mennään edelleen ihan samaa rataa, perhe elämää...
Kevättä tosin on Mamman töppösissä ja mielessä. . .halu olla ulkona, lenkillä ja reeneissä tyttöjen kanssa on suuri. Onneksi tuo Ukkelini hankki minulle pienen söbön ja ei ehkä kuitenkaan niin suloisen Syöksysämbylän, joka on halpa eli pieni pakettiauto Mutta tytöillä on takapaksissa tilaa..

Tosin, Ukkelini harrastushan on autot, jotenka saas nähdä kauanko me tuolla ajellaa 
Nyt ollaankin jo ruettu käymään reeneissä..Mapelta juuri vaatimatta mitään, hauskuuttamassa ihmisiä ja pitämässä yhdessä hauskaa.

Mapessa on ollut haastetta, son niin kylmähermonen ja rauhallinen jotta sitä ei motkotukset hetkauta, tuijottaa silmiin ja kuuntelee jos mamma jotain urputtaa.. Mutta Mape vaatii valtavasti enemmän hommaan syttymisestä..vauhti ja vaarallisuus on Mapesta kivaa kun se ruepaa tekemään, vietin joutuu kaivamaan jotta vireys pysyy.

Alman kans ollaan jo tehty vähän "vakavemmin" jo pientä reeniä, sivulla kulkemista ja istumista
Alman kanssa on kiva tehdä..viettiä on vaikka muille lainattavaks, pikkasen joutuu toisinaan karsimaan sitä kun meinaa mennä överiks... puree niin pirun kovaa jotta jos patukan sijaan onkin käsivarsi ni suattaa mammalta kuuluva p*rkeleitä muutama, se muuten sattuu..
Ja kätöseni on nopeudessa Alman nokkeluutta ja nopeutta jälessä joten kyllä näkyy illalla millon olemma reenanneet, oli reeneillä pituutta viis minuuttia tai 45minuuttia..
Mutta toisaalta tykkään tehdä Alman kanssa.

Alman kanssa taas joutuu itte ettimään sen ylirauhallisen ja viilipytty asenteen, ei leikkiä eikä patukoita, muuten menee piuhat solmuun sen aivoissa ja sen pituinen on se reeni, mamma on helisemässä ja hampaissa ja Alma tappaa uskolla, eikä pelkää käyttää keskisormi asennetta..
Yhteisen sävelen löydyttyä, meillä tehdään hienosti. Palkka ei tartte olla suuri, vähään tyytyy ja tekee mielellään sen pienen hetken eteen.

Sitten meillä oli tässä vähän murhettakin joulukuun lopulla Mapen kanssa, se ontu pari päivää etutassuaan ja kun oli ollut levossa ni lopetti kokonaan ontumisen. Lenkillä tassussa näkyi verta, sitä tutkittuani löysin siitä kaislan mentävän reijän, varpaassa oli ollut paise joka puhkes, yök..mitähän sieltä tuli

2viikkoa antibioottia ja reikää huuhdeltiin..en saanut sitä enää auki ja antibiootin loputtua vihdoin lenkille..
kunnes kävelin "teurastamolla"... kuinkas muutenkaan..liian hyvinhän se olisikin parantunut jos sillä reijällä oltais selvitty. Paise alue otti ja repesi auki, kokonaan...Auts!!! Sinne mahtui miun peukalo leveys suunnassa kokoanaan ja kynsi puoleen väliin, oli muuten ruma :( Ei vaikuttanut kipeältä, meno vaan jatkui ja lenkille olisi aina halunnut mukaan. Jälleen 2viikkoa antibioottia ja hillttömästi huuhtelua...
Haava oli tosi siisti, se mätä oli tehny kyllä siistin onkalon... Nyt son kunnossa!!!

Mapella on silti kielto porukka reenailuihin, nimittäin juoksut alkoi viimein... Josko sille kasvas marraskuussa pudotettu karva vihdoin takasi.. nyt alkaa mietintä kohdun poistolle..Millon olisi paras aika???

Nyt ollaan kierretty mettää ja polkuja. . . aika kiitettävästi lunta siellä aina on.. saa jalat helposti huutamaan hoosiannaa..ainakin mamman jalat huutaa. Alman saa suht väsähtäneeks niillä reissuilla, mutta harvoin niin väsyneeks että nukkus.
Kotona vähän touhutaan, auotaan ovia ja kynnetään pöydillä. Tuhotaan ja silputaan paperia, revitään tiskirätterä, syödään kaurahiutaleita joista voi tulla purjo ja ja ja... kaikkea kivaa siis Mikä parasta ni Alma avaa oven kuin oven jos Mape on sinne jemmattu, onhan kaveri otettava touhuihin mukaan..*mur*

Lopuksi vielä muutama aurinkoisen päivän saldoa lenkiltä, kuvina..

Hullut tulloo :)

Alma melkein 9kk

Alma kerjää aika paljon turpaansa ulkona, ja Mape ei epäile toteuttaa Alman toivetta :)

Alma ja Alman kieli lenkin päätyttyä...

Tyssit yhyressä <3

Aurinkoista Kevättä Kaikille!!!!